Eurooppalaisuus on perusoikeuksista nauttimista

Parikymmentä vuotta sitten syntyi käsite ”Euroopan unionin kansalaisuus”. Jokin tuntuu menneen yhteisessä projektissamme vikaan, sillä tuon käsitteen sisältö ja arvo ovat yhä kansalaisille epäselviä. Media ja populistiset liikkeet ammentavat loputtomasti tästä tietämättömyyden kaivosta. Mainio Setting the facts straight -blogi yrittää murtaa hassuimpia julkisuudessa levinneitä myyttejä.

Ongelmana ei ole tiedotteiden, oppaiden ja nettisivujen puute, vaan ehkä enemmänkin viestien kohdentuminen, selkeys ja yksisuuntaisuus. Vastuu tässä asiassa on pitkälti jäsenmailla, joiden harkintaan jää miten ja kuinka paljon EU:n päätöksistä ja valmistelusta kerrotaan. Kansalaiset haluavat osallistua yhteiskunnan kehittämiseen, minkä ovat ainakin Suomessa osoittaneet mm. vilkas yhdistys- ja järjestötoiminta ja viime vuosina suositut pop up -tapahtumat.

Kansalaisten luottamus EU:n päätöksiin ja parempaan tulevaisuuteen näyttää murentuneen erityisesti talouskriisin vuosina. Eurooppalaisille ovat tulleet tutuiksi työttömyys ja toimeentulon epävarmuus, sekä havainnot köyhyydestä, syrjinnästä ja epätasa-arvosta. Talouskriisin varjolla on poljettu niin palkkoja, työaikoja ja työolosuhteita kuin työmarkkinaosapuolten sopimuksiakin.

Julkisilla budjettileikkauksilla koulutuksesta, aktiivisesta työvoimapolitiikasta ja muista sosiaalisista investoinneista on ollut kriisiä syventävä vaikutus, sillä tällaiset ”sisäiset devalvaatiot” kohdentuvat eniten heikoimmassa asemassa oleviin kansalaisiin, mutta ostovoimaa heikentämällä laskevat myös tuotteiden ja palveluiden myyntiä ja kansantalouksien hyvinvointia.

Helsingissä 24.9. pidetyssä keskustelutilaisuudessa puhunut teemavuodesta vastaava komissaari Viviane Reding pitää EU:ta solidaarisuuden mallina, sillä suurin osa unionin budjetista menee taloudellisen ja sosiaalisen koheesion edistämiseen. Rakennepolitiikalla ja maatalouden tuilla on kieltämättä parannettu jäsenmaiden ja alueiden välisiä eroja. Nuorten työttömyyteen suunnatut ohjelmat puolestaan yrittävät helpottaa vaikeaa tilannetta jäsenmaissa mm. hyvien esimerkkien, kuten nuorisotakuun ja oppisopimuskoulutusmallien, kautta. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta nämä toimet ovat kuitenkin riittämättömiä, sillä viime kädessä vastuu esimerkiksi työttömyyden hoidosta on yksin jäsenmaille.

EU:n kehittämisessä tähän asti vain jäsenmaiden budjetteja ja hintakehitystä painottava näkemys on muuttumassa.  Nyt tunnistetaan työllisyyden ja sosiaalisen kehityksen vaikutus euroalueen vakauteen ja kasvuun. Komissio julkaisi lokakuun alussa tiedonannon EMU:n sosiaalisesta ulottuvuudesta, jossa kiinnitettiin huomio EMU-maiden sosiaalisen kehityksen ja työmarkkinatilanteen koordinointiin ja seurantaan indikaattorein, sekä työmarkkinaosapuolten roolin vahvistamiseen. Tämä on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan.

Viime vuosina EU on saanut merkittävää uutta lainsäädäntöä talouspolitiikan koordinaatiosta, kun taas sosiaalipolitiikka, työllisyyspolitiikka ja nuorisotyöttömyys ovat lainsäädäntöä ajatellen pitkälti kansallisessa toimivallassa, ja onkin syytä pitää kiinni. On oltava tarkkana myös siinä, että työmarkkina-asioissa kunnioitetaan työmarkkinajärjestöjen sopimusautonomiaa, erityisesti palkanmuodostusta, työehtoja ja sosiaaliturvaa koskevissa toimenpiteissä.

On selvää, että EU:n sosiaalisen ulottuvuuden ydin on sillä alueella, jolla sillä on toimivaltaa. Tätä on erityisesti työelämän lainsäädäntö. Siksi Euroopan unionin sosiaalisen ulottuvuuden aloitteiden pitäisi ensisijaisesti parantaa työntekijöiden vähimmäistyöehtoja, työsuojelua ja työelämän tasa-arvoa. Perusperiaate on työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu työpaikoilla ja liikkuvan työvoiman syrjimättömyys.

Yhteisten työ- ja sisämarkkinoiden tasapainoinen toiminta edellyttää yhteisiä eurooppalaisia pelisääntöjä. Kansalaisten etu on, että kaikkien jäsenmaiden työelämässä noudatetaan vähimmäissäännöksiä esimerkiksi työajoissa, vuosilomissa ja vanhempainvapaissa. Mikäli vähimmäistasoja ei olisi, se johtaisi työolojen kurjistumiseen ja köyhyyden lisääntymiseen, mikä olisi unionin hyvinvoinnin kannalta tuhoisaa.

Kansalaisten teemavuotena olisi tuhannen taalan paikka vaikuttaa suoraan ihmisiä huolettaviin asioihin. EU-lainsäädännön vaikutukset arkipäivän elämään on saatava näkyviksi, ja sosiaalinen ulottuvuus on nostettava talouspoliittisten keinojen rinnalle. Eurooppalaisen teemavuoden painotus liikkuvuuteen on tärkeä, mutta ei riittävä aloite, sillä ilman perusoikeuksien vahvistamista ”eurooppalaisuutta” on vaikea toteuttaa käytännössä.

Euroskeptisyydelle on hyvät syyt, mutta sen leviäminen voidaan pysäyttää. Luottamus EU:n olemassaolon oikeutukseen on hankittava joka päivä ihmisten arjessa. Kansalaisia pitäisi kannustaa osallistumaan aktiivisesti EU:n kehittämiseen ja poliittiseen ja sosiaaliseen toimintaan. Todellinen Euroopan kansalaisuuden toteuttaminen tarkoittaa sitä, että vahvistetaan demokratian ja EU:n perusarvoja, ja kunnioitetaan kansalaisten poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia.

Leila Kurki

Työllisyyspoliittinen asiantuntija

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK